ROOPEN MATKA PELASTUSKOIRAKSI ON ALKANUT
Vahvalle paimennusvietille ja aktiivisuudelle etsittiin kauan sopivaa käyttöä ja päädyttiin pelastuskoiratoimintaan. Roopen kanssa aloitettiin pelastuskoiratoiminta syksyllä 2007 alkeiskurssin merkeissä. Toiminta oli kuin tehty koiralle ja niinpä alkoi hurja eteneminen kohti pelastuskoiran haasteita. Roope on haukkuherkkä koira, joten haukulla ilmaisua ei juurikaan tarvinnut opetella. Paimennusvietti takaa sen, että "laumasta" kadonnut maalimies etsitään nopeasti ja vielä saa palkinnoksi makupaloja. Tästä lähtöasetelmasta jatketaan ja tulevaisuudessa ehkä pääsemme tosi toimiin. Välillä vain tuntuu että itse koiranohjaajalla on huimasti kirittävää jotta pysyisi oppimisen perässä...
Roope hakuleirillä etsi-käskyä odottamassa
******************************************************************
PELASTUSKOIRATOIMINTA
Palveluskoiratoiminnan tärkeimpiä osa-alueita on pelastuskoiratoiminta. Pelastuskoiratoiminta on humanitaarista työtä hädässä olevan lähimmäisen auttamiseksi. Pelastuskoirat etsivät eksyneitä maastoista ja metsistä tai loukkaantuneita sortuneista rakennuksista.
Pelastuskoiran tulee olla luonteeltaan peloton ja hyväluonteinen. Koiran tulee olla myös terve ja hyvin suorituskykyinen selviytyäkseen esteistä ja jaksaakseen työskennellä riittävän pitkään. Pelastuskoiran tulee hallita vähintään kaksi etsintämuotoa: jäljestäminen, maastoetsintä eli haku tai raunioetsintä.
Koulutustaso todetaan pelastuskoirakokeissa. Koe käsittää tottelevaisuusosuuden ja jonkin kolmesta lajista (jälki, haku tai raunio). Rauniokokeeseen kuuluu ketteryysosuus, jossa tarkastellaan hallittavuutta erilaisilla telineillä ja alustoilla.
Kokeisiin saavat osallistua kaikki 14 kuukautta täyttäneet koirat, myös monirotuiset ja rekisteröimättömät, joiden tulee olla kuitenkin merkitty Suomen Kennelliiton omistajarekisteriin.
Vaaditun koulutustason saavuttaneet koirakot sijoittuvat pelastuskoiraryhmiin, jotka viranomaisten apuna osallistuvat etsintätehtäviin (eksyneen etsintä, erilaiset katastrofit ja onnettomuudet joissa tarvitaan rauniokoiria).
Koiranohjaajan tulee kehittää myös omaa osaamistaan erilaisilla etsintä-, ensiapu- ja viestintävälinekursseilla.
Lähde: Suomen Kennelliitto
******************************************************************
Roopella treeneissä haukku herkässä!!
*******************************************************************
PELASTUSKOIRA-EKSYNEEN YSTÄVÄ
Lähde: Minna Lumirae (julkaistu Koiramme-lehdessä 5/00, päivitetty versio 03/04)
Terminä pelastuskoira on monille tuttu, mutta mitä se oikeastaan pitää sisällään?
Mitä pelastuskoira tekee?
Miten pelastuskoiraa koulutetaan?
Joku kadoksissa
Kun lapsi, vanhus tai vaikkapa yöllä pakkaseen lähtenyt kehitysvammainen katoaa, on löytämisellä kiire. Kadonneita poliisin apuna etsivät joukko koulutettuja ja auttamishaluisia vapaaehtoisia. Mukava voi olla myös tehokkaita pelastuskoirapartioita.
Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu VAPEPA sai alkunsa vuonna 1964 ja tarkoituksena autaa pyynnöstä viranomaisia pelastustoiminnassa, joista tyypillisin tehtävä on juuri kadonneen henkilön etsintä. VAPEPA:n toiminta on pyyteetöntä, organisoitua ja koulutettua kansalaistoimintaa. Mukana monien alojen edustajia, kuten SPR, partiolaisia, reserviläisiä yms. Jokaisella on oma erityisomaamisalueensa. Yksi tärkeä osa on koulutetut pelastuskoiraryhmät.
Raunio ja etsintäkoirat
Jo sanasta pelastuskoira tulee helposti mielikuva savuavilla betonilohkare- ja kivikasoilla työskentelevästä rauniokoirasta. Rauniokoulutus on kuitenkin vain yksi osa-alue pelastuskoiran koulutuksessa. Rauniokoiraa voidaan käyttää erilaisissa kriisitilanteissa kuten maanjäristykset, rajähdykset ja muut vastaavat onnettomuudet. Rauniokoiria on käytetty mm. Valkeakosken Tervasaaren paperitehtaalla sattuneeseen sortumaonnettomuuteen (1996) uhrien etsintään sekä Kemissä (1998) sattuneen elintarvikehallin katon romahdettua. Suomessa koulutetaan myös rauniokoiria ohjaajineen osaksi kansainvälistä katastrofitilanneryhmää joka voidaan lähettää avuksi ulkomaille.
Käytännössä pelastuskoiraa käytetään lähes yksinomaa etsintäkoirana kadonneiden henkilöiden löytämiseksi maastosta. Koira ohjaajineen toimii osana pelastuskoiraryhmää joka puolestaan on osa Vapaaehtoista Pelastuspalvelua.
Harrastus- vai hyötykoira
Pelastuskoiran koulutus ei ole harrastuslaji samalla lailla kuin esim. palveluskoiratoiminta. Palveluskoiraharrastaja voi kouluttaa koiraansa vain omaksi ja koiran iloksi tai kilpaillakseen palveluskoirakokeissa. Pelastuskoiran koulutukseen liittyy aina tavoite saada koirasta ja ohjaajasta toimiva koirakko etsintätehtäviin. Pelastuskoirakokeet eivät ole kilpailuja vaan koirakon kykyjä ja taitoja mittaavia tasokokeita. Koiranohjaajan tulee myös kouluttaa itseään. Erilaisia taitoja ja valmiuksia antavia kursseja riittää käytäväksi, useimmiten ilman koiraa.
Pelastuskoirankin kanssa voi kilpailla esim. vuosittain järjestettävissä SM-kisoissa tai jopa MM-tasolla raunioilla, haussa tai jäljessä. Kilpaileminen ei kuitenkaan koskaan saa olla itse tarkoitus. Vuosittain järjestettävässä pelastuskoiraryhmien testaustilaisuudessa hälytysryhmistä ja niihin pyrkivistä koirakoista koostuvat joukkueet mittelevät paremmuudesta tositilanteiden kaltaisissa tehtävissä.
Pelastuskoiran pitää antaa tehdä ratkaisuja ja valita toimintamalleja oma-aloitteisesti, tilanteen mukaisesti eikä käskystä. Pelastuskoiran kanssa toimiessa ratkaisee aina lopputulos eli löytynyt ihminen, ei löytämiseen johtanut tekniikka. Siksi pelastuskoira vaatii aivan omanlaisen koulutuksensa.
Ei pelkuria pelastuskoiraksi
Pelastuskoiraksi koulutettavan koiran tulee olla fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan sopiva, jotta se pärjäisi vaativassa tehtävässään.
Ensinnäkin koiran tulee olla fyysisesti terve. Vaativassa maastossa kulkeminen esim. liikuntarajoitteiselle koiralle käy ennen pitkää raskaaksi. Iäkästä koiraa ei kannata kouluttaa aloittaen alkeista, koska koiran käyttöikä jää tällöin kovin lyhyeksi. Hyväkuntoisena ja terveenä pysyvä koira voi kuitenkin toimia tehtävässään vielä 10-vuotiaanakin, jos vain motivaatiota riittää. Hälytysryhmien koirille ei ole yläikärajaa. Pelastuskoira on yleensä parhaimmillaan myöhäisessä keski-iässä, koska kokemuksen myötä itsevarmuus lisääntyy ja koira toimii tehtävässään yhä varmemmin.
Koiran koolla ei varsinaisesti ole merkitystä mutta kovin suuret ja raskaat rodut sopivat huonosti rauniokoulutukseen massansa ja ketteryyden puutteen vuoksi. Pienillä roduilla on taas vaikeuksia selviytyä vaativassa maastossa ja rankoissakin sääoloissa. Pieniä koiria voidaan kuitenkin erikoiskouluttaa vaikkapa rakennusetsintään.
Keskikokoinen, terverakenteinen koira pystyy etenemään maastossa kevyesti, mutta on kuitenkin tarpeeksi pieni mahtuakseen raunioilla tai rakennuksissa vähän ahtaampiinkin koloihin.
Rodulla ei ole väliä. Monet muutkin kuin perinteiset palveluskoirarodut sopivat hyvin pelastuskoiriksi, myös monirotuiset.
Ulkomuotoa tärkeämpi on koiran luonne. Arkaa tai ihmiselle agressiivista koira ei pidä eikä saa kouluttaa pelastuskoiraksi. Koiran tulee olla luonteeltaan ystävällinen eikä se saisi puolustaa itseään uhkaa kokiessaan. Monilla koirilla on halu miellyttää ohjaajaansa, ainakin aluksi. Mutta vähitellen koira alkaa nauttimaan työstään niin paljon että lakkaa selvästi tekemästä työtä vain ohjaajan käskystä. Siitä on tulossa pelastuskoira joka toimii omalla sisäisellä palollaan.
Koulutus
Pieni pelastukoiraoppilas aloittaa normaalilla sosiaalistamiskasvatuksella kuten mikä tahansa pentu. Pennun kanssa voidaan aloittaa harjoittelemaan tulevaisuudessa tarvittavia taitoja jo hyvin varhain.
Pelastuskoiran koulutuksessa tärkeintä on että koira oppii työskentelemään tarpeeksi itsenäisesti. Ohjaaja on mukana antamassa koiralle luvan lähteä työhön ja lukemassa koiran signaaleja. Jo pennusta lähtien kannattaa pyrkiä siihen, että koiraa ei koskaan käsketä vaan sille annetaan lupa suorittaa, jonka jälkeen palkitaan onnistuneista suorituksista. Alusta lähtien jokaiseen harjoitteluun tulisi liittyä kiinteästi ihminen, ei vain lelu, ruokakuppi tai muu vastaava palkinto. Koira oppii jo pennusta, että ihmisten löytäminen on mukavaa puuhaa.
Pelastuskoirien koulutuksesta vastaa Suomessa kaksi liittoa; Suomen Pelastuskoiraliitto (SPeKL) ja Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL). Pelastuskoirilla on kolme lajia, joissa koiran edistymistä voidaan mitata tasikokeilla. Nämä kokeet ovat:
* Pelastuskoirien jälkikoe
* Pelastuskoirien hakukoe
* Pelastuskoirien rauniokoe
Koiralla on hyvä olla kokemusta kaikista lajeista, mutta käytännön etsintätöiden kannalta haku ja jälki ovat tärkeimmät taidot.
Pelastuskoirakokeisiin liittyy myös tottelevaisuus. Rauniokokeissa on lisäksi ketteryysosuus. Kokeissa arvostellaan myös ohjaajan toimintaa ja käyttäytymistä sekä koirakon yhteistyötä.
Ohjaaja on koiran työkaveri
Hyvälläkään koiralla ei ole virkaa ilman pätevää ohjaajaa. Pelastuskoiranohjaajan tärkein ominaisuus on halu auttaa ja olla käytettävissä. Muun tarvittavan voi opetella kursseilla, harjoituksissa ja käytännön työssä. Hyvä koiranohjaaja on ryhmätyökykyinen, sitkeä, oppimishaluinen ja taito lukea omaa koiraansa.
VAPEPA, Pelastuskoiraliitto ja Palveluskoiraliitto kurssittavat pelastuskoiranohjaajia tai sellaisiksi aikovia. Kursseilla perehdytään mm. Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun ja erilaisiin etsintämenetelmiin. Etsintäkurssin suorittaminen on yhtenä vaatimuksena hälytysryhmään pääsemiselle. Pelatuskoiranohjaajan "uraputki" on paljolti takapuolensa kuluttamista koulunpenkillä, ja koira osaksi jää istua kotona tai autossa. Monella on kovin ruusuinen kuva pelastuskoira-asioista ja kursseilla käytyään saa ainakin realistisemman käsityksen siitä, mihin on ryhtymässä. Hälytysryhmätasoa tavoittelevalta koiranohjaajalta vaaditaan suunnistus- ja ensiaputaidot (vähintään ensiapu I).
Koiranohjaajan tulee jatkuvasti lisäkouluttaa itseään. Tieto ei lisää tuskaa vaan antaa paremmat valmiudet toimia yllättävissäkin tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi.
Kun ohjaaja on käynyt tarvittavat kurssit ja koiralla on vaadittavat koesuoritukset, voidaan koirakko nimetä alueellaan toimivaan hälytysryhmään.
Pelastukoiran (tai siksi aikovan) ja ohjaajan kannattaa harjoitella viikoittain. Säännöllisellä harjoittelulla ohjaaja oppii tärkeimmän taitonsa eli koiransa lukemisen. Harjoituksia tulee järjestää erilaisissa ympäristöissä, kaikenlaisissa sääolosuhteissa ja myös ventovieraiden ihmisten kanssa. Jokaisessa uudessa tilanteessa koira saattaa käyttäytyä totutusta poikkeavasti. Silti ohjaajan on kyettävä päättelemään, mitä koira haluaa hänelle kertoa.
Ajatuksella mukaan
Pelastuskoiratoiminnassa ei tavoitella henkiläkohtaista menestystä, vaan toimitaan anonyyminä ryhmänä, jonka ainoa tavoite on kadonneen ihmisen löytyminen ja pelastaminen. Pelastuskoira ohjaajineen on vain kokonaisuuden osa, mutta hvyin koulutetun ja toimivan koirakon panos etsinnässä saattaa olla korvaamaton. Jos etsintäkoiran uran aikana yksikin eksynyt löydetään ajoissa, ei kouluttamiseen ja harjoitteluun kulunut aika ole mennyt hukkaan.
******************************************************************
Pelastuskoiran ja ohjaajan tulee siis koko ajan kouluttaa ja treenata itseään vaativaan tehtävään. Pyrimme treenaamaan esim. hakua ja raunioita kaksi kertaa viikossa. Pelastuskoiratreenien lisäksi on oleellista tottelevaisuuskoulutus.
Ohjaajan tulee kehittää tietojaan ja taitojaan. Jo pelkästään tulevaisuudessa pelastuskoiraryhmään pääseminen kentälle vaatii omat suoritetut koulutukset ja kurssit.
Suoritettuja kursseja:
Ensiapu I (2007)
Etsintäkurssi (2008)
Koirankouluttajakurssi (2008)
*******************************************************************
